Yleistä tietoa jyrsijöistä ja niiden torjunnasta
Suomessa yleisemmin torjuttavat jyrsijät ovat isorotta (Rattus norvegicus), metsähiiri (Apodemus flavicollis), Kotihiiri (Mus musculus) ja metsämyyrä (Myodes glareolus).
Rotat ja hiiret ovat levinneet ympäri maailmaa ja elävät usein ihmisten välittömässä läheisyydessä. Jyrsijöillä on kyky sopeutua mihin tahansa ympäristöön, mutta ne tarvitsevat elääkseen ruokaa, vettä sekä pesä- ja piilopaikkoja.
Kaikilla jyrsijöillä on pari vahvoja etuhampaita ylä- ja alaleuoissa. Hampaat jatkavat kasvamistaan koko niiden elämän ajan. Mikäli jyrsijät eivät säännöllisesti kuluta hampaitaan jyrsimällä, ne kasvavat ennen pitkää niin pitkiksi, etteivät jyrsijät enää pysty edes syömään. Kun ymmärtää tämän jyrsijöiden pakollisen tarpeen hampaiden kuluttamiseen, tulee ymmärtäneeksi millaisia vaurioita ne voivat saada rakennuksissa aikaiseksi.
Jyrsijät aiheuttavat vaurioita rakennuksissa varsinkin sähköjohdoille ja putkistoille. On huomioitava, että tulipalon-, tai vesivahingon vaara rakennuksessa on aina olemassa, mikäli jyrsijät pesivät rakennuksissa. Erityisesti vanhempia rakennuksia on vaikea saada suojattua niin hyvin, etteivät jyrsijät niihin jostain pääsisi. Hiiret pääsevät tunkeutumaan jopa 6-7 mm raoista rakennuksiin, rotta puolestaan mahtuu helposti kulkemaan jo 2 cm:n raosta.
Jyrsijät kulkeutuvat rakennuksiin tavallisesti ulkovuorauksen ja tuulensuojalevyn välissä olevaa tuuletusrakoa pitkin, mikäli tätä ei ole suojattu tarpeeksi tiheä silmäisellä ja kestävällä teräsverkolla. Jyrsijöitä ja niiden jälkiä ei välttämättä voi aina havaita lattianrajasta, vaan ne saattavat liikkua esimerkiksi erilaisten varastotilojen kattokannakepalkkien päällä, johtosilloilla, suojakoteloiden ja väliseinien sisällä.
Jyrsijät voivat päästä rakennuksiin myös keittiön viemäriputken läpiviennin kautta, jos sitä ei ole huolellisesti tiivistetty. Jyrsijöillä on erittäin korkea lisääntymiskyky ja ne ovat kaikkiruokaisia. Jyrsijät elävät sekä kasvi- että eläinperäisellä ruokavaliolla, ja niillä on erinomainen hajuaisti.
Hiiret ovat luonnostaan uteliaita ja ne tutkivat kaikkea uutta mikä niiden elinympäristöön ilmestyy. Tästä syystä hiiret saa yleensä nopeasti houkuteltua loukkuihin. Rotat puolestaan ovat neofobisia joka tarkoittaa, että ne karttavat kaikkea uutta niiden elinympäristöön ilmaantuvaa. Esimerkiksi jos rottien tottumaan elinympäristöön käy asentamassa syöttilaatikon (jyrsijöiden torjunta-ainetta), saattavat rotat vasta viikkojen kuluttua uskaltautua tutkimaan syöttilaatikkoa.
Jyrsijät ilmestyvät varsin nopeasti omakotitalojen ja taloyhtiöiden suojaamattomiin tai huonosti hoidettuihin jätekatoksiin ja myös lintujen ruokinta houkuttelee jyrsijöitä rakennusten läheisyyteen. Varsinkin jos linnuille tarkoitettua ruokaa/ jyviä on pudonnut maahan asti.
Rakennuksiin pesiytyneet oravat voivat olla todella haastavia karkotettavia
Oravat ovat monin paikoin kesyyntyneet ja niitä tavataan yhä enemmän kaupunkiympäristöissä. Osittain tämä johtuu pihapiirissä tapahtuvasta lintujen ruokinnasta, joka tarjoaa varsin hyvät eväät myös oraville.
Asukkaat tuskin osaavat aavistaa, kuinka pahan uhan oravat muodostavat rakennukselle ja varsinkin yläpohjan eristeille.
Rakennuksiin päästessään ja niihin pesiytyessään oravat muodostavat todellisen ongelman. Ne voivat jyrsiä rakenteita ja erilaisia johtoja, rikkovat höyrynsulkumuoveja ja tekevät eristeisiin tunneleita/ kaivantoja, joista aiheutuu lämpövuotoja. Tämän voi havaita esimerkiksi syksyllä ensimmäisten lumisateiden aikana, kun jostain kohdasta kattoa lumi on sulanut pieneltä alueelta pois. Oravat aiheuttavat rakennuksille myös tulipalovaaran, koska ne jyrsivät erilaisia johtoja ja kaapeleita samaan tapaan kuin hiiret ja rotatkin. Oravat aiheuttavat rakennuksissa myös erilaisia äänihaittoja.
