Täysikasvuinen yksilö on kooltaan noin 3 – 4 mm pitkä, väritykseltään tummanruskea kovakuoriainen, jonka peitinsiivet ovat pisteraitaiset ja etuselän keskellä on selvästi havaittavissa oleva kohouma. Tupajuminaaras laskee noin 30 – 40 munaa puussa oleviin vanhoihin halkeamiin tai muiden hyönteisten aiemmin tekemiin lentoreikiin.

Tupajumin toukka on väriltään valkoinen, hieman käyrä ja se on pituudeltaan 4 – 5 mm. Tupajumin toukat kuoriutuvat muutaman viikon kuluttua muninnasta ja kuoriutuessaan ne kaivautuvat välittömästi puun sisään. Toukkien puuhun tekemät täysin pyöreät lentoreiät ovat kooltaan noin 1 – 1,5 mm. Puumateriaali johon tupajumit ja varsinkin niiden toukat iskeytyvät, on kostea ja alkanut lahota.

Tupajumin toukat vaativat selviytyäkseen hyvinkin kostean puuaineksen, keskimäärin noin 60 % kosteuden. Tupajumien toukkavaihe kestää 2 – 3 vuotta. Tupajumin aiheuttama vaurio kehittyy hitaasti ja voi paljastua vasta vuosikymmenien päästä. Tupajumi tuhoaa puun sisältä, jolloin puuaines muuttuu hyvin huokoiseksi ja on täynnä erittäin hienoa pölyä, joka on tupajumin toukkien syömäjätettä.

Tupajumi ei menesty talvet kylmillään olevissa rakennuksissa ja tupajumin toukat kuolevat 25 asteen pakkasessa. Tupajumit iskeytyvät rakennuksissa niin havu- kuin lehtipuumateriaaliin. Tupajumien toukkien saastuttaman puutavaran jäädyttäminen tai kuumentaminen 50 asteeseen yhden päivän ajaksi tappaa puusta kaikki toukat.

Hirsijumi lienee yleisin rakennusten tuhoeläin Suomessa. Täysikasvuinen yksilö on kooltaan noin 4 – 5 mm pitkä kovakuoriainen, joka on väriltään harmaanruskea tai hieman punertava. Etuselän keskellä sillä on pieni kohouma, ja peitinsiivissä on voimakkaat, helposti havaittavat pisterivit.

Hirsijumin toukka on noin 4 mm pitkä, käyrä ja väriltään vaalea. Hirsijumin toukat elävät selvästi kosteassa ja osittain jo lahonneessa puuaineksessa. Hirsijumi elää niin havu- kuin lehtipuumateriaalissa.

Hirsijumi ei tule toimeen nykyaikaisissa keskuslämmitteisissä rakennuksissa, joissa sisäilma on suhteellisen kuivaa. Tästä syystä se on osittain saanut maineensa vanhojen rakennusten ja mökkien tuholaisena. Hirsijumi myös sietää kohtalaisen hyvin pakkasta.

Täysikasvuinen yksilö on kooltaan noin 10 – 15 mm pitkä, litteänmuotoinen ja leveänmallinen sarvijäärä. Papintappajalla on pitkät tuntosarvet, voimakkaat jalat sekä sen peitinsiivet ovat karkeapisteiset ja hienon karvan peittämät.

Papintappajat elävät havupuissa, niiden kaarnan alla olevassa jälsi- sekä nilakerroksessa. Usein ne päätyvät rakennukseen, mikäli rakennusmateriaalina käytettävää puuta ei ole kuorittu kunnolla vaan kuorta on jäänyt puuhun.

Papintappajat munivat huolimattomasti kuoritun puutavaran kaarnaan, munista kuoriutuu aikanaan toukkia, jotka alkavat välittömästi kaivautua puun sisään. Papintappajien toukkien nakerrus voi kuulua selvästi puun sisältä. Toukat kaivautuvat noin 4 cm: n syvälle puun sisään. Papintappajan poistuttua lopulta puusta, se jättää kookkaan noin 6 – 8 mm kokoisen lentoreiän puuhun.

Papintappajan pystyy sen kookkaiden lentoreikien johdosta hyvin havaitsemaan, mutta ne eivät ole kuitenkaan niin pahoja tuholaisia kuin esimerkiksi erilaiset jumit. Papintappajan pesiytymistä pystyy myös tehokkaasti ennalta ehkäisemään kiinnittämällä huomiota siihen, että käytetty rakennusmateriaali on hyvin ja huolellisesti kuorittu ennen rakennuksessa käyttämistä.

Kuolemankello on kookkain Suomessa esiintyvistä jumeista ja se lienee myös eniten vaurioita rakennuksille tekevä tuholainen. Aikuinen yksilö on kooltaan noin 5 – 6 mm pitkä, tukeva, voimakkaan näköinen musta kovakuoriainen, jonka etuselässä on havaittavissa olevat keltaiset karvatäplät. Täysi kasvuisen kuolemankellon peitinsiivissä on selviä pisterivejä ja näiden rivien väliset alueet ovat koholla.

Kuolemankellon toukka on noin 5 mm pitkä ja hieman käyrä. Väriltään toukka on melkein valkoinen, mutta toukan pää on väriltään ruskea. Kuolemankellon esiintyminen rakennuksessa johtuu aina rakennuksessa meneillään olevasta lahovauriosta.

Kuolemankellon vaurioittama puuaines voi ulospäin näyttää terveeltä ja hyvältä, mutta puun ehjän pintakerroksen alla se voi olla jo täydellisesti syöty. Kuolemankello kestää kovaakin pakkasta ja se viettää talvensa horrostaen puun sisällä.

Annamme tarvittaessa lisätietoa sekä ohjeistusta. Mikäli Teillä on rakennustuholaisiin liittyviä ongelmia, ottakaa meihin yhteyttä.