Luteet, lepakot ja linnut: mistä mökin luteet oikeasti tulevat

Kun ihminen löytää luteen, ensimmäinen ajatus on yleensä matkalaukku. Kotona ja hotellissa se on usein oikea arvaus. Kesämökillä ja vanhassa vapaa-ajan rakennuksessa arvaus menee kuitenkin usein pieleen, ja se johtaa torjunnan väärään paikkaan.

Luteet ovat alun perin luonnon loisia. Lutikoiden heimoon kuuluvat lajit elävät valtaosin lepakoilla ja osa linnuilla. Ne ovat lentokykyttömiä ja tarvitsevat isännän, joka palaa luotettavasti samaan paikkaan nukkumaan. Juuri sellaisia ovat lepakko ullakolla ja pääsky räystään alla.

Siksi mökin ludetilanteessa kannattaa kysyä ensin toinen kysymys: onko rakennuksessa lepakoita tai lintuja?

Mikä muuttuu, jos lähde on lepakko tai lintu

Kaikkein käytännöllisin ero on tämä: silloin luteet eivät asu sängyssä vaan rakenteissa.

Tavallinen matkailun mukana tullut lude asettuu sinne missä ihminen nukkuu. Se piiloutuu patjan saumoihin, sängynrunkoon ja yöpöydän rakoihin, ja siitä jää ulostejälkiä juuri niihin paikkoihin. Sitä myös etsitään sieltä.

Kun lähde on rakennuksen oma eläimistö, kuva on toinen. Yksilöt elävät yläpohjassa tai seinärakenteessa isäntänsä lähellä ja käyvät vain ruokailemassa. Nukkumapaikoilta ei välttämättä löydy mitään, vaikka asukas on aivan varmasti saanut puremia. Tämä hämää usein sekä asukasta että tarkastajaa.

Vanha hirsirakennus on tässä oma lukunsa. Rakoja ja halkeamia on paljon, ja yksittäiset yksilöt pääsevät liikkumaan yläpohjasta sisätiloihin seinien vierustoja ja läpivientejä pitkin. Savupiipun läpivienti on tavallinen reitti.

Mitkä lajit Suomessa oikeasti esiintyvät

Tässä kannattaa olla täsmällinen, koska aiheesta liikkuu paljon puolittaista tietoa.

Seinälude (Cimex lectularius) on se laji, josta yleensä puhutaan. Siitä on kaksi eri kantaa: ihmiseen erikoistunut ja lepakoihin erikoistunut. Ne ovat samaa lajia, mutta ne ovat eriytyneet toisistaan, ja lepakoihin erikoistunut kanta pysyy isännässään eikä asetu asuintiloihin samalla tavalla. Myös lepakoihin erikoistunut kanta tunnetaan Suomesta, joskin havainto on vanha.

Pääskylude (Oeciacus hirundinis) elää lintujen pesissä, ja sen isäntinä ovat pääskyt. Laji esiintyy Suomessa, se on lintujen pesissä yleinen, ja se voi siirtyä pesästä ihmiseen.

Entä lepakkolude, josta puhutaan paljon

Varsinainen lepakkolude (Cimex pipistrelli) on olemassa. Se on Euroopassa oma lajinsa, joka elää lepakoiden loisena rakennuksissa.

Suomesta siitä ei kuitenkaan ole yhtään vahvistettua havaintoa. Naapurimaista Ruotsista ja Norjasta on. Suomessa termiä lepakkolude käytetään yleisesti myös silloin, kun kyse on seinäluteen lepakkoihin erikoistuneesta kannasta.

Sanomme tämän ääneen, koska ero on merkityksellinen. Emme väitä tietävämme lajia ennen kuin yksilö on nähty. Lajia ei voi luotettavasti määrittää valokuvasta.

Lepakot ovat rauhoitettuja, ja se ratkaisee aikataulun

Tämä on se kohta, jossa hyvää tarkoittava omatoiminen korjaus menee useimmin pieleen.

Kaikki Suomessa tavattavat lepakot ovat rauhoitettuja. Yksilöiden tappaminen ja pyydystäminen sekä lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen ovat kiellettyjä, samoin tahallinen häiritseminen.

Käytännössä tärkein seuraus on ajoitus. Kulkuaukkoja ei tukita kesällä. Rakennuksessa voi olla lentokyvyttömiä poikasia, jotka jäisivät tukkimisen jälkeen loukkuun. Rakenteiden tiivistys tehdään vasta loppusyksystä, kun eläimet ovat poistuneet, ja mieluiten yksisuuntaisia poistoläppiä käyttäen.

Lepakoiden tilanteesta ja poissulun oikeasta ajoituksesta kerromme tarkemmin artikkelissa Lepakoita mökin ullakolla? Näin toimit oikein ja lain mukaan.

Papanoita löytyi, mutta kenen?

Tämä on lähes aina ensimmäinen kysymys. Ullakolta tai seinän vierestä löytyy tummia papanoita, ja ne näyttävät hiiren jäljiltä. Ero on olemassa, mutta se näkyy vasta läheltä.

• Pinta. Lepakon papana on läheltä katsottuna karkea ja kiiltävä. Kiilto tulee hyönteisten kitiinikuorten palasista, joista papana koostuu. Jyrsijän papana on kuitupitoisempi eikä kiillä samalla tavalla.
• Murenee. Tämä on nopein tarkistus. Lepakon papana murenee hyvin helposti, koska se on käytännössä pelkkiä hyönteisen kuoren palasia. Jyrsijän papana on kuitupitoinen eikä murene samalla tavalla.
• Kertyy kasoihin. Lepakon papanat kertyvät kasaksi oleskelupaikan alle, koska eläin on paikallaan yläpuolella. Jyrsijän papanat ovat hajallaan kulkureiteillä.
• Pystypinnat. Lepakon papanoita löytyy myös pystypinnoilta, mikä on jyrsijöillä harvinaista. Tämä on selkein yksittäinen erottaja.
• Määrä. Lepakot jättävät tyypillisesti selvästi enemmän jälkeä kuin hiiret. Yhdyskunnassa on paljon yksilöitä samassa pisteessä, ja papanat voivat säilyä rakennuksen sisällä useita vuosia, jolloin ne kertyvät.

Mikä ei erota niitä: koko ei ole luotettava tuntomerkki, koska ne ovat samaa kokoluokkaa. Väri ei erota kaukaa katsottuna.

Muut merkit kertovat jyrsijästä. Jyrsijä jättää tavallisesti myös järsintäjälkiä, sisään kannettua pesämateriaalia ja virtsan hajua. Lepakko ei järsi eikä kanna pesämateriaalia. Jos papanoita on mutta järsintää ei ole missään, se puhuu lepakon puolesta.

Yksi tärkeä varaus. Iso kasa ei tarkoita, että lepakoita olisi paljon juuri nyt. Se voi yhtä hyvin tarkoittaa, että niitä on ollut vähän mutta monta vuotta. Nykytilanteesta kertoo se, onko kasassa tuoreita papanoita päällä.

Papanoihin ei kosketa paljain käsin, ja pölyä kannattaa välttää nostamasta.

Kuuluuko lepakoista ääntä?

Kuuluu, ja ääni on papanoiden ohella toinen käyttökelpoinen vihje. Selvimmin sitä kuulee hämärissä, kun eläimet lähtevät ulos, ja aamuyöllä kun ne palaavat. Suomen kesässä yö on lyhyt, joten lähtö osuu myöhäiseen iltaan.

Ääntä voi kuulua myös päiväsaikaan. Yhdyskunta ei ole päivällä hiljainen: yksilöt siirtyilevät, kinastelevat ja vikisevät. Kaksi tilannetta erottuvat. Kuumina päivinä yläpohja lämpenee ja eläimet ryömivät viileämpään kohtaan rakennetta, mikä kuuluu rapinana seinän sisällä. Kesä-heinäkuussa taas rakennuksessa on poikasia, jotka ääntelevät emojen ollessa yöllä ruokailemassa. Juuri tämä on usein se ääni, jonka asukas kuulee keskellä päivää.

Ääni on kevyttä rapinaa ja kahinaa sekä korkeaa vikinää tai naksutusta. Kaikuluotausta ihminen ei kuule, koska se on ultraääntä. Kuuluva ääni on eläinten keskinäistä viestintää, ja osa ihmisistä kuulee sen selvästi ja osa ei lainkaan. Siksi se, ettei asukas ole kuullut mitään, ei ole todiste tyhjästä yläpohjasta.

Ääni erottaa lajit samalla tavalla kuin papanat. Lepakko ei järsi eikä raahaa pesämateriaalia. Orava kolistelee tyypillisesti päiväsaikaan ja järsii, hiiri ja rotta rapisevat öisin ja järsivät. Jos ääntä kuuluu mutta järsintäjälkiä ei löydy mistään, se puhuu lepakon puolesta.

Näin tilanne selvitetään

Kun epäily herää, järjestys on tämä:

• Katsotaan rakennus ulkoa. Lepakoiden jätöksiä kertyy tyypillisesti ulkoseinille ja räystäiden alle kulkuaukkojen lähelle, ikkunanpokien raoista ja päätyjen tuuletusaukoista.
• Katsotaan nukkumapaikat. Jos sieltä ei löydy mitään mutta puremia on, se on tieto eikä umpikuja. Se siirtää katseen rakenteisiin.
• Katsotaan pesät ja päätyaukot. Lintujen pesä tuuletusaukossa on yhtä varteenotettava lähde kuin lepakot.
• Kohdistetaan torjunta sinne missä eläin oikeasti on. Rakenteisiin ja kulkureitteihin, ei huonekaluihin.

Mitä tästä ei vielä tiedetä

Rehellisyyden nimissä: tästä aiheesta on Suomessa hyvin vähän julkaistua tietoa. Lepakoihin ja lintuihin liittyvistä ludetapauksista ei ole täällä kattavaa tilastoa, eikä yksittäisen kohteen lajia voi tietää ilman että yksilö tarkastetaan.

Se ei ole syy vaieta asiasta. Se on syy sanoa selvästi, mikä on varmaa ja mikä ei. Varmaa on, että lepakot ja linnut rakennuksessa ovat mahdollinen ludelähde, että silloin torjunta kuuluu rakenteisiin, ja että lepakoiden osalta aikataulua sanelee laki.

Epäiletkö luteita mökillä tai olet huomannut lepakoita tai lintujen pesiä rakennuksessa? Ota yhteyttä, niin kartoitamme tilanteen ja kerromme rehellisesti mitä kannattaa tehdä ja missä järjestyksessä.

Tutustu myös seinäluteiden torjuntaan ja kiinteistöjen ja asuntojen tarkastuksiin.