Rakennusten tuhoeläinten torjunta

Puurakennusten huollon ja kunnossapidon laiminlyönti aiheuttaa rakennuksissa kosteusvaurioita, jolloin puurakennuksiin pesiytyy puuta syöviä ja tuhoavia haittaeläimiä. Puuaines orgaanisena aineena hajoaa biologisesti, koska mikään ei ole ikuista, mutta tuhohyönteiset jouduttavat aina puun hajoamista. Kosteuden vaurioittama puuaines houkuttelee erilaisia tuhoeläimiä. Rakennuksissa olevat tuhoeläimet ja lahottajasienet esiintyvät usein yhdessä. Leutojen ja kosteiden talvien lisääntyminen ei ainakaan vähennä tuholaisten aiheuttamia ongelmia rakennuksissa. Eräät puurakenteiden tuhoeläimet tulevat toimeen kuivassa puussa, jossa sienirihmastot eivät kasva. Sienirihmastojen pehmentämä puu suosii puolestaan osaa tuholaisista. Rakennusmateriaalin mukana voi kulkeutua tuholaisia rakennuksiin. Puurakenteiden tuhoeläimet joudutaan hyvin usein määrittämään niiden puuhun aiheuttamien jälkien, kuten niiden tekemien lentoreikien perusteella. Varsinaisia tuhoeläimiä ei välttämättä voi edes nähdä. Rakennusten ulkovuorauksissa käytettävien lautatavaroiden saastumisen voi päätellä siitä, jos esimerkiksi tikka alkaa hakata seinää. Tikka kuulee lautojen sisällä olevien toukkien puun syömisestä aiheutuneet äänet, ja alkaa tällöin hakata toukkia esiin lautamateriaalista.
Yleisimpiä puurakennusten tuholaisia Suomessa ovat tupajumi, hirsijumi, haapajumi, kuolemankello, hirsikytky, papintappaja, tupajäärä sekä hevosmuurahainen. Hevosmuurahaisista lisätietoa löytyy kotisivujemme osiosta muurahaisten torjunta.
Rakennustuholaisten ennalta ehkäisyssä sekä torjunnassa on ensiarvoisen tärkeää selvittää ensin mikä tuholaislaji on kyseessä. Tässä yhteydessä on myös tärkeää kartoittaa jo syntyneiden vaurioiden laajuus. Kun tuholaislaji on saatu tunnistettua, voidaan tämän pohjalta laatia toimiva ja tehokas torjuntasuunnitelma. Eräs tärkeimmistä ennaltaehkäisy/ torjuntakeinoista eri rakennustuholaisille on rakenteiden kuivana pitäminen.

Lisätietoa muutamasta kaikkein yleisemmin vaurioita aiheuttavista rakennustentuholaisista:

Tupajumi (Anobium punctatum)

Tupajumit iskeytyvät rakennuksissa niin havu- kuin lehtipuumateriaaliin. Täysikasvuinen tupajumi on noin 3 – 4 mm pitkä, väritykseltään tummanruskea kovakuoriainen, jonka peitinsiivet ovat pisteraitaiset ja etuselän keskellä on selvästi havaittavissa oleva kohouma.Tupajuminaaras laskee noin 30 – 40 munaa puussa oleviin vanhoihin halkeamiin, tai muiden hyönteisten aiemmin tekemiin lentoreikiin. Tupajumin toukka on väriltään valkoinen, hieman käyrä, ja se on pituudeltaan 4 – 5 mm pitkä. Tupajumin toukat kuoriutuvat muutaman viikon kuluttua muninnasta, ja kuoriutuessaan kaivautuvat välittömästi puun sisään. Puumateriaali johon tupajumit ja varsinkin niiden toukat iskeytyvät, on kostea ja alkanut lahota. Tupajumin toukat vaativat selviytyäkseen hyvinkin kostean puuaineksen, keskimäärin noin 60 – 70 % kosteuden. Tupajumien toukkavaihe kestää 2 – 3 vuotta. Tupajumin aiheuttama vaurio kehittyy hitaasti, ja voi paljastua vasta vuosikymmenien päästä. Tupajumi tuhoaa puun sisältä, jolloin puuaines muuttuu hyvin huokoiseksi, ja on täynnä erittäin hienoa pölyä, joka on tupajumin toukkien syömäjätettä. Tupajumi ei menesty talvet kylmillään olevissa rakennuksissa, ja tupajumin toukat kuolevat 25 asteen pakkasessa.

Hirsijumi (Hadrobregmus)

Hirsijumi lienee yleisin rakennusten tuhoeläin Suomessa. Täysikasvuinen hirsijumi on noin 4 – 5 mm pitkä kovakuoriainen, väriltään se on harmaanruskea tai hieman punertava. Etuselän keskellä sillä on pieni kohouma, ja peitinsiivissä on voimakkaat, helposti havaittavat pisterivit. Hirsijumin toukka on noin 4 mm pitkä, käyrä ja väriltään vaalea. Hirsijumin toukat elävät jo selvästi kosteassa ja osittain jo lahonneessa puuaineksessa. Hirsijumi elää rakennuksissa niin havu- kuin lehtipuumateriaalissa. Hirsijumi ei tule toimeen nykyaikaisissa keskuslämmitteisissä rakennuksissa, joissa sisäilma on suhteellisen kuivaa. Tästä syystä se on osittain saanut maineensa vanhojen rakennusten ja mökkien tuholaisena. Hirsijumi myös sietää kohtalaisen hyvin pakkasta.

Papintappaja (Callidium violaceum)

Täysikasvuinen papintappaja on noin 10 – 15 mm pitkä, litteänmuotoinen ja leveänmallinen sarvijäärä. Papintappajalla on pitkät tuntosarvet, voimakkaat jalat, sekä sen peitinsiivet ovat karkeapisteiset, hienon karvan peittämät. Papintappajat elävät havupuissa, niiden kaarnan alla olevassa jälsi- sekä nilakerroksessa. Usein ne päätyvät rakennukseen, mikäli rakennusmateriaalina käytettävää puuta ei ole kuorittu kunnolla, vaan kuorta on jäänyt puuhun. Papintappajat munivat huolimattomasti kuoritun puutavaran kaarnaan, munista kuoriutuu aikanaan toukkia, jotka alkavat välittömästi kaivautua puun sisään. Papintappajien toukkien nakerrus voi kuulua selvästi puun sisältä, ne kaivautuvat noin 4 cm: n syvyyteen puun sisään. Papintappajan poistuttua lopulta puusta, se jättää kookkaan noin 6 – 8 mm kokoisen lentoreiän puuhun. Papintappajan pystyy sen kookkaiden lentoreikien johdosta hyvin havaitsemaan, mutta ne eivät ole kuitenkaan niin pahoja tuholaisia kuin esimerkiksi erilaiset jumit. Papintappajan pesiytymistä pystyy myös tehokkaasti ennalta ehkäisemään kiinnittämällä huomiota siihen, että käytetty rakennusmateriaali on hyvin ja huolellisesti kuorittu ennen rakennuksessa käyttämistä.

Kuolemankello (Hadrobregmus pertinax)

Kuolemankello on kookkain Suomessa esiintyvistä jumeista, ja se lienee myös eniten vaurioita rakennuksille tekevä tuholainen. Se on kooltaan noin 5 – 6 mm pitkä, tukeva, voimakkaan näköinen musta kovakuoriainen, jonka etuselässä on havaittavissa olevat keltaiset karvatäplät. Täysi kasvuisen kuolemankellon peitinsiivissä on selviä pisterivejä, ja näiden rivien väliset alueet ovat koholla. Kuolemankellon toukka on noin 5 mm pitkä ja hieman käyrä. Väriltään toukka on melkein valkoinen, mutta toukan pää on väriltään ruskea. Kuolemankellon esiintyminen rakennuksessa johtuu aina rakennuksessa meneillään olevasta lahovauriosta. Kuolemankellon vaurioittama puuaines voi ulospäin näyttää terveeltä ja hyvältä, mutta puun ehjän pintakerroksen alla se voi olla täydellisesti syöty. Kuolemankello kestää kovaakin pakkasta, ja se viettää talvensa horrostaen puun sisällä.

Annamme tarvittaessa lisätietoa sekä ohjeistusta.

Mikäli Teillä on rakennustuholaisiin liittyviä ongelmia, ottakaa meihin yhteyttä.

© 2020 Keski-Suomen Tuholaistorjunta. All rights reserved. Kotisivut: Rotia PRKL Oy
Rekisteriseloste